Kevät keikkuen tulevi.

Elämä on jatkuvaa liikettä, kas siinä on elämän taika. Pysähtyneisyydessäkin on liikettä. Ajatuksemme ja uskomuksemme muovaavat tulevaisuuttamme huomaamattamme. Jokainen uusi päivä antaa mahdollisuuden valita toisin kuin ennen; tulevaisuutta rakentavammin. Tänä erityisenä keväänä voimme valita luottamuksen ja rakkauden, pelon ja huolehtimisen sijasta.

Ottakaamme luonnosta mallia. Oletko koskaan kokenut luonnossa takatalvea? Sitä, kun keväällä säiden ollessa jo pitkään kauniita, alkaakin puhaltamaan hyinen tuuli ja taivas peittyy sadepilvin. Yhtäkkiä alkaa sankka lumisade, joka peittää alleen heräävän kevään. Muistan kiinnittäneeni huomioni tuollaiseen hetkeen eräänä keväisenä päivänä. Oli todella lämmin ja leppoisa, aurinkoinen päivä. Linnut visersivät riemuissaan touhutessaan pesänrakennuspuuhissaan. Aurinko helli säteillään lämmittäen heräävää luomakuntaa. Kunnes yhtäkkiä hyytävä tuuli puhalsi lämmön tiehensä, tuoden mukanaan lumisadepilvet. Valkoinen lumivaippa peitti maat ja puut. Hetki oli pysäyttävä. Mitä ihmettä? Voi harmi, tähänkö kevät tyssäsi? Vaan pysähtyivätkö linnut hiljentyen aherruksessaan? Eivät pysähtyneet, linnut jatkoivat luottavaisina kaunista konserttiaan, rakentaen yhteistuumin pesiään. Linnut tiesivät tämän kaiken olevan vain väliaikaista.

Luonto on viisas ja vakaa olemuksessaan. Luonto on aina puolellamme, siksi sinne on niin voimauttavaa mennä olemaan. Luonto kertoo meille vakaalla olemuksellaan hiljaista viisauttaan, joka on ehtymätöntä, kun virittäydymme vastaanottaen oikealle taajuudelle. Olemme osa luonto, meissä on siis olemassa myös vakaa puolemme. Tässä ajassa tarvitsemme kaiken viisautemme ja vakautemme voimistaaksemme itseämme ja luontoa. Olen kokenut löytäväni oman voimani herkkyyksieni kautta. Olen antautunut kiitollisena ottamaan vastaan luonnon viestit.

Muistan erään tänä vuonna olleen helmikuun päivän, jota oli edeltänyt myrskytuulinen yö. Kuuntelin tuona yönä huolestuneena kovan tuulen synnyttämiä ääniä. Myrsky-yötä seurasi myrskyävä päivä, jolloin alkoi myös hyytävä sade. Päätin mennä ”koiranilmasta” huolimatta istumaan hetkeksi ulos luontopaikkaani, pienen istuttamani männyntaimen luokse. Huokaisten istuuduin myrskyn keskelle ja esitin männylle kysymyksen: ” Mikä on viestisi tänään, kun kaikki tuntuu kovin haasteelliselta?” Mänty vastasi: ”Te ihmiset voitte aika pitkälle valita itse olosuhteenne; ajatustenne, tekojenne, sanojanne ja toiveittenne mukaisesti:” Ja kun katselin säälien luontoa, jota hyytävä sade ja tuuli ruoskivat, jatkoi mänty: ”Sääli ei ole paikallaan. Luonto pärjää luonnossa. Luonto osaa itse korjata itseään järjestettyään itselleen haasteita. Myrsky voi olla jopa luonnon tapa hoitaa itseään. Luonto ei koskaan tuhoa itse itseään, vaan eheytyy kaikesta luonnollisesta tapahtumasta. Kaiken tämän luonto tekee sisäisesti tyynenä, rauhallisena ja luottavaisena tietäen myrskyn olevan kohta ohi. Luonto tietää pian koittavan seesteisemmän ajan.”

Voimme löytää oman voimamme herkkyyksistämme. Voimme luoda itsellemme uusia tapoja pysyä omassa keskuksessamme; rauhan tilassa, muuttuvassa maailmassa. Luottakaamme itsessämme oleviin luomisvoimiin.

Henryk Skolimowskikin toteaa Ekojooga-kirjassaan. ”Elämä on ihmeen monipuolista ja tavattoman taitavaa suoriutumaan kaikesta itse.”