Ylistys Äidille, Mummolle, Mummulle ja Luontoäidille äitienpäivänä 10.5.2020.

Mieleni täyttyy ihanista muistoista ja haluan kiittää elämäni naisia. 

Muistan, kuinka tärkeää minulle oli herätä lapsuudenperheessäni ensimmäisenä äitienpäivän aamuna. Onneksi hienotunteinen äitini pysytteli pitkään vuoteessaan noina aamuina. Niin pitkään, että ehdin kipaisemaan läheiselle polulle, josta tiesin löytäväni valkovuokkokimpun ja ehdin keittämään aamukahvin valmiiksi ennen vanhempiani, ja loihtimaan koristeelliset voileivät niistä antimista, mitä jääkaapista sattui löytymään.

Oi sitä onnea, kun sai ojentaa rakkaalle äidille omatekemän kortin ja lahjan. Muistan aineettoman lahjani; tiskivuorolistan, johon olin huolellisesti merkinnyt päivämäärät, jolloin minä tiskaisin tiskit. Voi sitä onnea, kun äiti ylisti, miten kauniita kukkia olin kerännyt, miten hyvää kahvia olin keittänyt, miten upeita voileipiä olin tehnyt ja miten mieltä lämmittävän lahjan olin taiteillut!

Kiitos rakas äiti, että juuri sinä olet äitini. Sinut minä olen valinnut äidikseni, jotta olisin minä. Kiitos vilpittömästä ihailustasi minua kohtaan ja sen ilmaisemisesta sanoin ja teoin. Kiitos, että olet kannustanut minua sydämestäsi. Kiitos, että olet saanut minut tuntemaan itseni ainutlaatuiseksi. Kiitos turvastasi, huolenpidostasi ja lohdutuksestasi. Luottamuksesi minua kohtaan on ollut suurta ja olen halunnut olla luottamuksesi arvoinen. Kiitos äiti, että olen saanut vapauden liikkua jo pienenä tyttönä omia polkujani ihanassa luontoympäristössä, jossa olemme asuneet. Kiitos, että annoit minun hoitaa pikkuveljeäni kuin omaani, ja näin sain varmuuden itselleni siitä, että osaan hoitaa lapsia. Kutsumusammattini on ollut toimia lastenhoitajana. Kiitos kunnioittavasta suhtautumisestasi lapsia kohtaan ja kiitos siitä, että tiedät lasten suunnattoman arvon. Olen perinyt nämä ominaisuudet sinulta. 

Äiti, olet myötäelänyt elämääni kanssani, antaen hyvää tarkoittavia, viisaista neuvojasi, jotka olen sitten ymmärtänyt vasta ehkä hiukan myöhemmin. Ihailen tapaasi rakastaa arkea ja nähdä elämän suuruus siinä. Ihailen kauneudentajuasi ja kykyäsi olla kiitollinen elämästä. Suvaitsevaisuutesi on opettanut minut kunnioittamaan elämää ja muita ihmisiä. Olen saanut sinulta perinnöksi loputtoman kiinnostuksen itse elämää kohtaan.

Kiitos mummo perinnöstäsi, josta herkkyyteni kumpuaa. Herkkyys on suurin lahja, jonka voi perinnöksi antaa. Sinä rakas mummoni olit hyvin herkkä ja uskonnollinen ihminen. Istuin usein vieressäsi hengellisissä tilaisuuksissa hengittäen hiljaisuuden ja hartauden ilmapiiriä itseeni. Uskon, että sinun perintösi on antanut minulle pyhyyden kokemisen taidon. Muistan, että sinä rakas mummo osasit näyttää tunteesi hersyvästi. Kaappasit syleilyysi meidät; lapsesi, lapsenlapsesi, miniäsi, vävysi ja meidän kanssamme tulleet vieraat, tullessamme mummolaan. Itkit ilosta kohdatessamme ja itkit surusta meidän lähtiessämme matkustamaan kotiin. Minulle on jäänyt mieleen kertomus siitä, kuinka olit mennyt lääkärin vastaanotolle kysyäksesi neuvoa, mitä tulisi tehdä, kun sinua itkettää koko ajan ja et voi estää kyynelten tuloa. Puolisosi oli menehtynyt pitkäaikaiseen sairauteen ja olit jäänyt yksinhuoltajaksi synnytettyäsi yksitoista lasta. Viisas kunnanlääkäri oli vastannut: ”Voi rouva hyvä, antakaa kyynelten tulla ja olkaa onnellisia syvistä tunteistanne.”

Kiitos mummu sinulle siitä, että olit mummuni. Ihailin sinua ollessani lapsi ja muistan, kuinka ajattelin, että haluan olla isona Mummu. Se oli minulle toiveiden ammatti, tulla Mummuksi. Syyksi tähän toiveeseeni on se, että sinä omasit hyväksyvän läsnäolon voiman. Olit hyvin vaatimaton, et korostanut itseäsi. Sinusta huokui vahva kiinnostus toisia ihmisiä ja elämän pieniä ihmeitä kohtaan. Osasit kuunnella ja kuulla toista. Osasit hassutella. Arvostit elämää ja olit aina valmis lähtemään esimerkiksi Linnanmäelle meidän lasten kanssa, jos sitä sinulle ehdotettiin. Nautit hetkistä, vaikkapa Vuoristoradan hurjassa kyydissä. Kunnioitit ruokaa ja et koskaan ottanut liian suurta annosta, vaan tyhjensit lautasesi viimeisen päälle puhtaaksi. Arvostit kotiasi ja tavaroitasi, joita omistit. Sinun kaunis, viihtyisä kotisi oli aina siisti ja huolehdit siitä rakkaudella. Oli juhlaa, kun sinä tulit meille vierailulle ollessani lapsi. Saunoimme yhdessä ja sain nukkua kanssasi samassa huoneessa. Sinulle kiitos mummu siitä, että arvostan syvästi vanhoja ihmisiä. Tunnen elämäni paranevan, mitä vanhemmaksi saan elää. 

Muistoissani palaan lapsuuteni kauneimpaan ja parhaimpaan hetkeen:

”On aurinkoinen, lämmin, kaunis kesäaamu ja olen vasta herännyt pitkiltä yöunilta. Kävelen pitkässä, ohuessa yöpaidassani paljain jaloin pihamaalle. Hiekka tuntuu ihanalta jalkojen alla. Miten suloisen pehmeältä ja samalla viileältä kasteinen nurmikko tuntuu jalkojeni alla. Lintujen laulu täyttää ilman. Tuoksuu kesältä. Parasta on kuitenkin tieto siitä, että on alkanut loma ja äiti häärää aamiaista keittiössä. Ympärilläni oleva luonto saa minut herkistymään ja tuntemaan syvää onnea. Tässä on hyvä olla! Ihana tieto siitä, että äiti on kotona läsnä minua varten. Nautin kaikin aistein vaikuttavasta luontoympäristöstä ja kykenen tuntemaan samalla myös Luontoäidin läsnäolon tässä hetkessä.”